Kysyimme esiopetuksen opettaja ja väitöskirjatutkija Sonja Laitilalta, kuinka vanhempi voi tukea leikki-ikäisen lapsen kielellistä kehitystä. Lue Sonjan vinkit.
Sonja Laitila on esiopetuksen opettaja ja väitöskirjatutkija, joka tutkii Tampereen yliopistossa lapsen sitoutumista kielen oppimiseen leikkipedagogiikan kautta. Hän muistuttaa, että vaikka lapsen kielellinen kehitys tapahtuu usein luonnostaan, myös vanhemman tuki on tärkeää.
Kielellisen kehityksen tukeminen tarkoittaa muun muassa puheen, sanavaraston, lauserakenteiden, kuullun ymmärtämisen, itseilmaisun ja vuorovaikutustaitojen tukemista. Aikuinen toimii lapselle kielellisenä mallina puhumalla selkeästi ja käyttämällä rikasta ja monipuolista kieltä.
– Leikki-ikäisen lapsen kanssa tärkeintä on läsnäolo ja katsekontakti lapseen, kun keskustellaan. Kuuntele, mitä lapsella on sanottavana, ja tartu hänen aloitteisiinsa, Sonja kannustaa.
Vuorovaikutustaidot ovat kaiken kielellisen oppimisen perusta
Luku- ja kirjoitustaidosta puhutaan paljon, mutta myös lapsen vuorovaikutustaitojen kehitys on merkittävä osa oppimista. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan pohjataidoksi ennen lukuvalmiuksia.
– Kielen kautta lapsi pystyy ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan, luomaan ystävyyssuhteita, toimimaan juonellisessa leikissä ja toki sitten myöhemmin oppimaan lukemaan, kirjoittamaan ja ymmärtämään erilaisia tekstejä, Sonja kuvailee.
Vauvalle loruttelu, toisto ja laulaminen on tärkeää
Sonjan mukaan jo vauvan kanssa kannattaa tehdä asioita, joista vauvalle tulee tuttuuden tunne. Vauva voi aavistaa, että kohta laulussa tulee tuttu säkeistö tai puheessa jokin tuttu sana.
– Kosketus, katsekontakti ja oman vanhemman ääni ovat vauvalle tärkeitä asioita. Sille pienelle vauvalle se kaikista ihanin asia on kuulla oman vanhemman ääntä, Sonja muistuttaa.
Vauvat ja taaperot rakastavat myös katsoa tuttujen ihmisien kuvia. Sonja vinkaa katsomaan lapsen kanssa valokuvia ja juttelemaan niistä, esimerkiksi, että ”siinä nyt mummu istuu sohvalla”.
Yhdessä lukeminen, leikkiminen ja laulaminen tukevat kielen kehitystä
Sonja rohkaisee lukemaan lapsen kanssa satuja ja kuvakirjoja ja elävöittämään lukuhetkiä toiminnallisuudella. Lukukokemusta voi rikastaa vaikka hipsuttelemalla muurahaisena lapsen kättä pitkin.
– Myös roolileikit ovat hyvä tapa oppia kieltä. Olohuone voi muuttua vaikka ravintolaksi tai sohva bussiksi, ja näihin lapselle tuttuihin tilanteisiin tuodaan mukaan myös kieltä. Voidaan esimerkiksi jutella siitä, miten bussin rattia painettaessa kuuluu tööt, Sonja vinkkaa.
Lapset voi myös ottaa mukaan tavallisiin kodin askareisiin aikuisen sanoittaessa tekemistä.
– Omenaa leikatessa voi samalla puhella, että ”nyt leikataan omenaa, omena on punainen ja makea”, ja kysyä lapselta, että mitäköhän leikkaamiseen tarvitaan. Kun lapsi sitten sanoo, että veitsi, hän saa kokemuksen, että vitsi, mä tiesin, mitä tarvitaan, Sonja kuvailee.
Myös laulaminen on hyvä tapa kehittää kieltä.
– Laulaminen yhdistää melodian ja rytmin, jotka kuuluvat myös puheeseen. Lauluissa tulee riemastuttavaa toistoa, ja jo pienikin lapsi osaa odottaa tuttua säkeistöä ja laulaa mukana, Sonja sanoo.
Vanhemman tuki on lapselle tärkeää
Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, ja on hyvä kannustaa lasta käyttämään kieltä rohkeasti. Äännevirheet tai lausemuodot voi korjata lempeästi toistamalla lapsen sanoman oikein korostamatta virhettä.
– Jos lapsella on vaikka jotakin äänenvirheitä tai joku lausemuoto ei mene oikein, on tärkeää, että aikuinen ei kiiruhda korjaamaan sitä. Silloin voi toistaa sen lapsen sanoman ja muotoilla sen oikein, Sonja sanoo.
Vanhempi voi myös jatkaa lapsen lausetta jollakin uudella asialla. Jos lapsi esimerkiksi sanoo ”pupu”, aikuinen voi sanoa: ”Niin, se on pupu. Pupu on valkoinen ja pehmeä.”
Sonja tiedostaa myös, että monenlaiset oppimisen haasteet voivat vaikuttaa puheen tuottamiseen ja kielen ymmärtämiseen. Jos lapsella on haasteita kielen kehityksessä, arjen apuna voi käyttää kuvatukea tai tukiviittomia. Esimerkiksi päiväjärjestystä voidaan kuvittaa ja eri tilanteissa voidaan käyttää kuvia ja tukiviittomia. Nämä tukikeinot hyödyttävät kaikkia lapsia ja niistä on kaikille iloa.
Lapselle halu käyttää kieltä syntyy halusta olla vuorovaikutuksessa. Vanhemman kannattaa suhtautua ilolla siihen, mitä lapsi sanoo.
– Joskus lapsi voi sanoa vain yhden sanan, mutta se voi olla hänelle hirveän merkityksellinen, Sonja muistuttaa.
Pienet arjen hetket ovat tärkeitä
Joskus kiireinen arki voi aiheuttaa sen, että juttelulle ja yhteiselle leikille jää vähemmän aikaa. Myös liiallinen ruutuaika on pois aidosta vuorovaikutuksesta ja puhetilanteista.
– Lapselle on valtavan tärkeää saada luotua vuorovaikutusta ja katsekontaktia tärkeään aikuiseen. Joskus hektisessä arjessa jo myönteinen katse riittää viestimään lapselle, että ”hei, mä huomioin sut”, Sonja sanoo.
Sonja suosittelee löytämään arjessa pieniä hetkiä esimerkiksi lukemiselle ja kirjojen kuvituksen tutkimiselle.
– Pieni merkityksellinen hetki on tärkeämpi kuin se, että asiasta tehdään suoritus. Nimenomaan se läsnäolo ja kiinnostus on tärkeää, mutta tästä ei pidä ottaa liikaa suorituspainetta. Lapsi ei ajattele, että tässä minä nyt opin kieltä, vaan oppiminen tapahtuu läsnäolon ja kiinnostuksen kautta luonnollisessa ympäristössä, jossa eletään omaa arkea, Sonja kiteyttää.
Sonjan vinkit – Mitä kokeilla kotona?
- Arvaa mikä sana? -peli. Tätä peliä voi pelata vaikka automatkalla! Vanhempi kuvailee jotain tiettyä asiaa – esimerkiksi ”se on metallinen ja sillä voi syödä” – ja lapsi koittaa arvata sanan. Kuvailtava sana voi olla asioiden lisäksi myös joku tuttu henkilö, kuten lapsen hyvä kaveri tai vaikka mummu.
- Keksitään yhdessä tarina. Yhteiset jatkotarinat ovat hauskoja. Aikuinen voi aloittaa esimerkiksi sanomalla ”Olipa kerran pieni pupu, joka löysi laatikon...” ja lapsi voi jatkaa tarinaa kertomalla, mitä laatikossa oli. Näin tarina jatkuu lause lauseelta eteenpäin.
- Tutki kuvakirjoja. Kuvakirjoja luettaessa voidaan lapsen kanssa pysähtyä pohtimaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu – lapsi pystyy itsekin jo ennakoimaan tarinan jatkoa. Hyviä keskusteluja syntyy myös siitä, menikö tarina niin kuin ajateltiin. Erityisesti tunnetaitokirjojen kohdalla voi pysähtyä pohtimaan, mitä tarinan tilanteessa voisi tehdä, ja herätellä näin lapsen omaa ajattelua.
- Esineen piilotus. Sijaintikäsitteitä voi harjoitella helposti piilottamalla jonkin rakkaan lelun ja etsimällä sitä yhdessä. Aikuinen voi kuvailla lelun olevan ylhäällä tai jonkin asian edessä, ja lapsen täytyy löytää se. Joskus voi myös piilottaa jonkin yllättävän asian ja sitten yhdessä ihmetellä, että siellä piti olla pupu, mutta nyt siellä olikin koira.
Sonja Laitila
Sonja Laitila on esiopetuksen opettaja Tampereen kaupungilla. Hän on myös väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa, jossa hän tutkii lapsen sitoutumista kielen oppimiseen leikkipedagogiikan kautta. Oppi&ilo-tuotteiden lisäksi Sonja on ollut mukana tekemässä Sanoma Pron Ystävien eskari -sarjaa.
Lue myös
Kuinka kehittää lapsen keskittymiskykyä ja sinnikkyyttä?
Professori ja neuropsykologian erikoispsykologi Nina Sajaniemi jakaa vinkkejä, jotka auttavat vanhempia tukemaan lapsen aivoterveyttä ja keskittymiskykyä.
Lue ja leiki – toiminnallinen lukeminen kehittää lasta monella tavalla
Lukuhetkeen yhdistetty leikki edistää lukutaidon kehittymistä. Lisäksi se parantaa keskittymiskykyä ja vuorovaikutustaitoja sekä tukee sosiaalista kehitystä. Lue asiantuntijan vinkit toiminnalliseen lukemiseen.
