Miten tukea lasta jännittävissä tilanteissa?

Jokainen lapsi reagoi jännitykseen omalla tavallaan. Jotkut lapset voivat olla jännittyneinä ylivireitä, ja toiset taas tippuvat alivireyteen.  

– Ylivireänä lapsi voi esimerkiksi kiukutella, saada raivarit tai itkeä herkemmin. Ylivireyteen voi kuulua myös pelleily: lapsi on omasta mielestään äärimmäisen hauska ja vääntää kaiken vitsiksi. Jotkut lapset puhuvat papupatana jännittävässä tilanteessa, Leea kuvailee.  

Jännittyneenä keskittyminen ja rauhoittuminen voi olla vaikeaa.  

– Lapsi ei saa oltua aloillaan, ja etenkin iltaisin voi olla vaikea rauhoittua. Jännitys voi aiheuttaa myös univaikeuksia, Leea sanoo.  

Alivireys puolestaan näkyy yleensä niin, että lapsi voi olla pois kontaktista, vetäytyä tai takertua vanhempaan varsinkin erotilanteissa.  

Jännitys tuntuu helposti myös kehossa. Moni vanhempi tunnistaa klassisen mahakivun, joka ilmestyy juuri samana aamuna, kun jotain jännittävää tapahtuu. 

– Kipu ei ole keksittyä, vaan tunteet tuntuvat meillä kehossa ja jännitys tuntuu tavattoman usein vatsa- tai pääkipuna. Lapsilla voi myös mennä vatsa sekaisin, ja joskus lapsi saattaa jopa oksentaa, Leea kertoo.

Leea kannustaa kuuntelemaan lasta, jotta lapsen tunne tulee käsitellyksi ja sitä ei ohiteta.  

– Vanhempi tulkitsee näissä tilanteissa helposti väärin, että lapsi vain kiukuttelee, ja kehottaa lasta olemaan reipas. Olisi kuitenkin tärkeää pysähtyä kuuntelemaan lasta, Leea kertoo.  

Lapsen kanssa voi arvailla ja ihmetellä ääneen, että johtuisiko tuo sinun olosi jännityksestä.  

– Jos lapsi vaikka jännittää rokotusta, on tärkeää, ettei vanhempi sano heti, ettei sellaista kannata jännittää. Silloin tulee kävelleeksi lapsen tunteen ohi, eikä kuule lasta, Leea sanoo.  

Leea neuvookin mieluummin pysähtymään ja miettimään lapsen kanssa, mikä jännitykseen auttaisi. Isompi lapsi voi jo osata sanoittaa jännityksen tunteitaan, ja yhdessä juttelu ja tunteen jakaminen helpottavat. 

– Vanhempi voi sanoa, että kiitos että kerroit. Sitten voidaan yhdessä pohtia, mikä tilanteessa auttaisi: hengitetäänkö muutaman kerran syvään vai otetaanko esimerkiksi oma pehmolelu mukaan turvaksi, Leea kertoo.  

Leea muistuttaa, että tunteet ovat inhimillisiä, ja myös aikuista voi jännittää. Silloin tunnetta olisi hyvä käsitellä, jotta oma jännitys ei lietsoisi lapsen jännitystä.  

– Aikuinen voi sanoa lapselle, että minuakin vähän jännittää, mutta olen tehnyt tämän monta kertaa ja sen jälkeen on hyvä olo. Jos aikuisen oma jännitys on oikein kova, voi miettiä, mitkä keinot rauhoittaisivat itseä. Juttelu muiden aikuisten kanssa auttaa, ja hankalaan tilanteeseen voi ottaa oman tukihenkilön mukaan, Leea sanoo.  

Leea kannustaa käymään jännittävän tilanteen läpi etukäteen lapsen kanssa. Lapsen kanssa voi jutella siitä, mihin ollaan menossa, mitä siellä tapahtuu ja kauanko tilanne kestää. Jokainen lapsi on yksilö, ja toinen tarvitsee pidemmän ajan jännittävän tilanteen kohtaamiseen kuin toinen.  

– Jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, kuinka kauan aikaa lapsi tarvitsee valmistautumiseen. Reiluuden periaate on kuitenkin sellainen, että ei viedä lasta yhtäkkiä jännittävään tilanteeseen, vaan annetaan pari päivää aikaa käsitellä asiaa etukäteen, Leea kertoo.   

Lapset pitävät palkinnoista, joten hyvä idea on myös miettiä yhdessä, mitä kivaa tapahtuu onnistuneen tapahtuman jälkeen.  

– Lapsen kanssa voi esimerkiksi sopia, että jännittävän asian jälkeen käydään kahvilla tai otetaan joku yhteinen kiva leikki tai retki, Leea vinkkaa.  

Lapsen kannustaminen ja kehuminen on tärkeää. Näin lapselle luodaan uskoa omiin kykyihin.  

– Lapselle kannattaa sanoa jännittävän tilanteen jälkeen, että upeasti meni ja teit parhaasi, vaikka tilanne ei olisikaan mennyt niin hienosti. Jos jotain kurjaa tapahtuu, siihen ei kannata jäädä kiinni. Aina tulee uusia mahdollisuuksia, Leea muistuttaa.  

Leea toivoo vanhemmilta inhimillisyyttä siihen, että lapset ovat vielä tavattoman kesken ja vasta harjoittelevat tunteita ja eri tilanteissa toimimista.  

– Helposti tulemme verranneeksi lasta liikaa itseemme, että kyllähän minuakin jännittää, mutta teen silti. Lapsella ei ole aikuisen aivoja ja kokemuksia. Lapset vasta harjoittelevat näitä asioita, ja vanhemmalta vaaditaan usein kärsivällisyyttä ja malttia. Arka ja ujokin lapsi voi vallan hyvin kasvaa luottavaiseksi ja kyvykkääksi, Leea sanoo. 
Tarvitaan myös armollisuutta itseään kohtaan.  

– Joskus vanhempi reagoi tilanteessa äkkiväärästi, mutta silloinkin pitää muistaa, että aina tulee seuraava tilanne, jolloin voi toimia paremmin. Ei siis mitään turhia paineita, että aina pitäisi onnistua, Leea rauhoittelee.  

Jännitys on osa elämää. Kaikkia jännittäviä tilanteita ei siis kannata raivata pois lapsen elämästä, vaan ennemminkin ajatella, että olisi hyödyllistä altistua niille turvallisesti yhdessä.  

– Jännitys ei vahingoita lasta. Lapsi oppii, että jännitys on tunne ja siitä selviää kyllä. Palautumiskyky kasvaa, kun huomaa, että joku tukee ja kannattelee. Sillä tavalla lapsi saa kokemuksia siitä, että jännitti, mutta mä selvisin, Leea kertoo.  

 Yrren ja Ilon kanssa lapsi pääsee tutustumaan päiväkodin tapahtumiin ja tunnetaitoihin.