Tietoa aikuisille | Voiko oppiminen olla hauskaa?

Voiko oppiminen olla hauskaa?

iloiset_oppijat

Voiko oppiminen olla hauskaa? Eikö vanha suomalainen sananlaskukin varoita itkusta pitkän ilon jälkeen? Otsasi hiessä tulee sinun leipäsi ansaitseman -ajattelu tuntuu ulottuvan vielä nykyiseen käsitykseemme oppimisesta. Onko oppimisen parissa tarpeellista edes viihtyä, saati sitten iloita? On.

Ilo parantaa oppimisen laatua

Oppimisen ilo on yläkäsite kaikille oppimiseen liittyville tunteille, jotka harvoin esiintyvät puhtaasti esimerkiksi ilona tai suruna. Satunnaisten vieraiden tavoin ilo ilmaantuu aina yllättäen, mutta yhtä nopeasti se livahtaa pois, mikäli huomaa olevansa ei-toivottu vieras. Mitä annettavaa ilolla on oppimiselle? Oppimisen ilolla on lukuisia oppimisen laatua parantavia vaikutuksia. Ilo sitoo oppimisprosessiin, lisää ajattelun monimuotoisuutta, parantaa ongelmien ratkaisukykyä ja loogista päättelykykyä. Ilo on positiivinen tunne, joka kehittää sekä yksilöä että yhteisöä tehostamalla sosiaalista vuorovaikutusta.

Lapsen oma aktiivisuus on oppimisessa tärkeää

Oppimistilanteessa lapsen tulisi olla toiminnan keskiössä. Jos vain aikuinen on oppimistilanteessa aktiivinen ja puhuu paljon, jää lapsen rooliksi kuunnella, väsyä ja kyllästyä toiminnan ja tekemisen puutteeseen. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä enemmän hän tarvitsee toimintaa, vuorovaikutusta ja ohjattua leikkiä oppiakseen. Oppiakseen lapsi tarvitsee iloa ja vapautta. Tärkeää on, että oppimisympäristö antaa mahdollisuuden lapsen omalle aktiiviselle toiminnalle.

Lapsella on myötäsyntyinen kyky iloita

Ilon vaikutukset oppimiseen on tunnettu jo kautta aikojen. Ilon tunne oppimisessa se syntyy muun toiminnan ohessa eikä sinänsä ole oppimisprosessin ja opetuksen tavoitteena. Oppimisen ilo perustuu pitkäjännitteiseen työskentelyyn, jolloin oppimisen iloa koetaan prosessin kuluessa ja/tai sen päätteeksi. Ilon kokemiseen ja näkemiseen tarvitaan taitoa, joka kehittyy harjoittelemalla. Iloa ei voi antaa toiselle, vaan se tuotetaan omilla teoilla. Iloa ei voi suunnitella ja aikatauluttaa, vaan se on Varilan ja Lehtosaaren (2001, 42) sanoin tässä ja nyt. Lapsella on myötäsyntyinen taipumus iloita. Jokainen meistä haluaa kokea iloa, sillä ilo on meissä kaikissa ilon filosofin Spinozan mukaan valmiina. Ympäristö joko tuon oppimisen kannalta arvokkaan tunteen kehittymistä tai sitten ajaa sen tiehensä.

Mitä vanhemmat voivat tehdä oppimisen ilon houkuttelemiseksi?

Lapsen ympäristö joko tukee oppimisen ilon esiintymistä tai ajaa sen tiehensä. Iloa, kuten mitään muutakaan tunnetta ei voi tuottaa, mutta aikuinen voi luoda ilon esiintymiselle suotuisat olosuhteet. Usein ajattelemme, että ilo on jotain suurta ja ihmeellistä, joka räjäyttelee galakseja, mutta ilon muruset ovat pieniä ja usein meidän aikuisten on vaikea niitä havaita. Olen koonnut yhteen muutamia seikkoja, joiden avulla voi yrittää houkutella oppimisen kannalta tuota arvokasta ilon tunnetta esiin.
  • Luo mahdollisuus peleihin ja leikkeihin. Usein leikki nähdään ”oikealta” oppimiselta aikaa vievänä puuhasteluna. Lapsi ei näe leikkiä oppimisen välineenä, vaan leikki itsessään on tärkeää ja mielekästä toimintaa. Aikuisen näkökulmasta leikistä ei välttämättä synny mitään merkittävää ja konkreettista, mutta leikin avulla lapsi jäsentää omaa ympäristöään. Lasten tehtävänä on pelin ja leikin luominen ja vanhemmalla tehtävänä on mahdollisuus tuoda leikkiin erilaisia tietosisältöjä, ohjausta, välineitä sekä leikkiin sopiva ympäristö.
  • Anna lapselle mahdollisuus osallistua omaa oppimistaan koskevaan päätöksentekoon hänen ikäkautensa ja kehitystasonsa huomioiden. Vapaus, valinnanvapaus, vapaaehtoisuus, itsemäärääminen sekä autonomisuus ovat periaatteita, jotka houkuttelevat iloa esiin. Liian usein lapsi joutuu vastaamaan kysymyksiin, joita ei itse ole ollut esittämässä. Meille aikuisille on yhdentekevää kirjoitammeko siniselle vai punaiselle paperille, mutta lapselle valinta voi tuottaa runsaasti iloa. Millaisia asioita sinun lapsesi voi olla mukana päättämässä?
  • Oppimisen iloa koetaan usein yhdessä. Toiset lapset ja oma perhe ovat lapselle tärkeitä. Koska oppimisen iloa esiintyy lapsen tärkeiksi kokemien asioiden yhteydessä, ovat sosiaaliset suhteet oppimisen voimavaroja, joita kannattaa käyttää hyödyksi. Sosiaaliset suhteet eivät ole vain oppimisen voimavaroja, vaan myös oppimisen kohde. Sosiaaliset taidot kehittyvät käytettäessä työtapoja, jotka tukevat toisen ihmisen kuuntelemisen ja ymmärtämisen taitoja.
  • Oppimistilanteessa lapsen tulisi olla toiminnan keskiössä. Niin kotona kuin koulussa lapsi voi väsyä ja kyllästyä toiminnan ja tekemisen puutteeseen. Ympäristö, joka tukee oppimista antaa mahdollisuuden lapsen omalle aktiiviselle toiminnalle. Oppimisen ilo voi myös ilmetä sen puutteena. Ilo pakenee pitkiä puheita.
Taina Rantala, Koulunjohtaja/Rovaniemen kaupunki
Kasvatustieteen tohtori Rantala on julkaissut kirjoja, artikkeleja ja luentosarjoja tutkimusmetodologiaan, koulumaailman tunteisiin sekä oppimisen iloon liittyen.

Jaa artikkeli: