Tietoa aikuisille | Vielä yksi peli!

Vielä yksi peli!

Pelaamassa
Pelaaminen tempaisee mukaansa ja tarjoaa hauskaa ajanvietettä koko perheelle. Harva tulee ajatelleeksi mihin pelien viehätys oikeastaan perustuu ja mitä pelatessa tapahtuu. Ovatko pelit vain hyödytöntä ajanhukkaa?
Pelaaminen perustuu leikkimiseen, jota ihmiset ja tietyt eläimetkin ovat harrastaneet miljoonia vuosia. Leikki on vapaaehtoista, mielihyväsävytteistä toimintaa, jolla on tiivis suhde oppimiseen. Monimuotoisten leikkien parissa opetellaan hallitsemaan omia kykyjä ja käsittelemään erilaisia esineitä, kehitetään vuorovaikutustaitoja sekä harjaannutaan kohtaamaan asioita ja ideoita. Luova leikki antaa ympäristön ilmiöille uusia merkityksiä ja heijastelee lapsen käsityskyvyn ja mielikuvituksen kehitystä. Peli on sopimuksenvaraista toimintaa, jossa leikille annetaan sitä rajaavat säännöt. Yleensä pelissä tavoitellaan päämäärää, lasketaan pisteitä tai muuten vertaillaan saavutuksia. Klassisella pelillä on myös selkeä alku- ja loppupiste. Kuuluisan leikin ja pelin tutkijan, historioitsija Johan Huizingan mukaan pelit ovat kulttuurinen ilmaus leikki-impulssille. Syvemmältä luonteeltaan monet aikuisten vakavissaan tekemät asiat ovat peliä tai leikkiä. Urheilukilpailut, teatteri, rituaalit tai vaikkapa muodin ilmiöt ja pörssisijoittaminen toteutuvat omassa, erityislaatuisten sääntöjen rajaamassa maailmassaan. Niitä ei vain yleensä mielletä peleiksi.

Hyvä pelaamis- ja oppimiskokemus ovat lähellä toisiaan

Antiikista nykypäivään periytyneitä pelimuotoja ovat urheilupelien lisäksi muun muassa monet klassiset lauta- ja noppapelit. Yksinkertaisessa lautapelissä voi olla tammen tai halman tapaan käytössä pelkistetty ruudukko ja sen päällä siirreltäviä värillisiä kiviä tai nappeja. Silti nämä lautapelit ovat jaksaneet viehättää ihmisiä vuosisatoja. Mihin pelien vetovoima perustuu? Perinteiset pelit vaikuttavat hyvin erilaisilta kuin nykypelit. Uusi pelitutkimus on saanut lisäpontta tietokonepelien kehityksestä, joka on laajentanut pelimaailmoja ja kasvattanut pelituotannon uudeksi viihde- ja taideteollisuuden haaraksi. Pelien perusytimessä ei silti ole tapahtunut suuria muutoksia. Hyvä peli perustuu edelleen samoihin peruselementteihin: toimintaan, haasteeseen ja mielikuvitukseen. Pelaaminen edellyttää lisäksi usein ongelmanratkaisua, strategista ajattelua ja monien erilaisten taitojen kehittämistä. Hyvä peli ja hyvä oppimiskokemus ovat nykytutkijoiden mukaan yllättävän lähellä toisiaan. Pelissä on kuitenkin keskeisintä sen leikinomaisuus: peliä eivät saisi kuormittaa kiireisen ”tosielämän” stressi ja vaatimukset. Huizinga vertasikin pelin lumoa taikapiiriin, jonka sisällä vallitsevat erilaiset säännöt ja eri todellisuus kuin arkielämässä. Tähän perustuu pelaamisen vapauttava ja rentouttava vaikutus. Koko perheen peleissä on yleensä mukana sekä taitoa että sattumaa. Taitojaan kehittämällä voi oppia vaikkapa miten Afrikan tähti -lautapelissä kannattaa eri pelitilanteissa toimia, mutta samalla pelissä on niin paljon sattumaa, että ensikertalainen voi hyvällä onnella voittaa kokeneen konkarin. Värikäs pelilauta ja pelimerkit kuvineen vievät seikkailun tunnelmaan. Shakin pelilaudalla puolestaan marssivat sotaseikkailuun viittaavat pelihahmot kuninkaasta hevoseen ja lähettiin, mutta tyyliltään se on pelkistetympi. Abstraktit ja pelkkään taitoon perustuvat pelit säilyttävät hyvin suosionsa, mutta viehättävät yleensä vasta hieman vanhempia pelaajia.

Pelaaminen edellyttää omaa ajattelua ja toimintaa

Nykypäivän digipelien viidakkoon eksyy helposti – etenkin vanhempi ihminen. Pelikulttuurissa on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä suurempia muutoksia kuin useina edeltävinä vuosisatoina. Samalla moderni yhteiskunta pohtii suhdettaan työn ja vapaa-ajan kaltaisiin perustaviin elämänalueisiin. Nykypäivän pelejä on haastava ymmärtää, koska ne eivät ole enää takavuosilta tuttua lastenkulttuuria. Suuri joukko tietokonepelejä suunnitellaan aikuisten viihteeksi ja niiden sisällöissä on piirteitä jotka tekevät niistä lapsille sopimattomia. Vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu perehtyä pelien ikärajamerkintöihin ja keskustella peleistä ja nettikäytöstä lasten kanssa. Toisaalta peleissä piilee paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Pelaaminen on parhaimmillaan viihdyttävää ja kehittävää toimintaa, joka tarjoaa koko perheelle tilaisuuden kokea yhteisiä elämyksiä. Kun televisiosarjojen hahmot vangitsevat katsojansa melko passiiviseksi seuraajaksi ruudun ääreen, pelaaminen edellyttää runsaasti omaa toimintaa ja ajattelua. Lapsi nauttii kokiessaan osaamisensa kehittyvän. Vanhempien osallistuminen peliharrastukseen lujittaa perheen keskinäistä luottamusta ja yhteisymmärrystä. Myöhemmällä iällä esimerkiksi laajat verkkopelimaailmat tarjoavat huimia mahdollisuuksia perheen yhteisiin seikkailumatkoihin. Samalla pelimaailmojen parissa kehittyvät monet tietoyhteiskunnassa hyödylliset kyvyt ja taidot, esimerkkinä vaikkapa englannin kielen taito.

Yhdessä pelaaminen kehittää kriittistä pelilukutaitoa

Pelaaminen on vain osa elämää. Laaja-alaiseen sivistykseen kuuluu tulevaisuudessa edelleen muutakin kuin pelejä, vaikka pelillisyys onkin yhteiskunnan ja kulttuurin kehityksessä koko ajan näkyvämmässä roolissa. Kirjat ja elokuvat kykenevät pelejä paremmin kertomaan tarinoita ja kuvaamaan moniulotteisia henkilöhahmoja tunteineen ja ajatuksineen. Pelit ja simulaatiot ovat puolestaan vahvimmillaan, kun pitää ymmärtää vaikkapa kokonaisen kaupungin tai eliölajin kaltaisen monimutkaisen järjestelmän toimintaa. Pelissä saa omakohtaisen kokemuksen kautta paremman käsityksen siitä, miten erilaiset riippuvuussuhteet vaikuttavat ja mihin eri teot johtavat. Samalla pelimaailmassa pysytään turvallisesti mielikuvitusmaailman piirissä. Pelit ja niiden hyödyntäminen eri tarkoituksiin kehittyvät nopeasti. Digitaaliset pelit muuttuvat entistä älykkäämmiksi ja monipuolisemmiksi osiksi toiminta- ja elinympäristöä. Pelaaminen laajenee tietokoneen ruudulta ja videopelilaitteen ohjaimen kahleista fyysisesti ja sosiaalisesti kokonaisvaltaiseksi ajanvietemuodoksi, joka aiempaa paremmin vastaa kaikenikäisten ihmisten kehittymisen ja hyvinvoinnin haasteisiin. Jotta pelikulttuuri kehittyisi tähän, rakentavaan suuntaan tarvitaan kriittisiä lapsia ja aikuisia, jotka osaavat vaatia peleiltä ja pelien tekijöiltä enemmän. Yhdessä pelaaminen ja pelien hyvistä ja huonoista puolista keskustelu on tehokkaimpia tapoja kehittää kriittistä pelilukutaitoa.

Frans Mäyrä, Hypermedian, digitaalisen kulttuurin ja pelitutkimuksen professori Tampereen yliopisto

Jaa artikkeli: