Tietoa aikuisille | Stressi voi olla hyvästä, mutta liika on liikaa

Stressi voi olla hyvästä, mutta liika on liikaa

Stressi voi olla hyvästä

Nykyään stressistä puhutaan jo pientenkin lasten kohdalla. Stressi mielletään yleensä negatiiviseksi, mutta kohtuullinen paine auttaa suoriutumaan monista tehtävistä, vaikkapa kokeista.
Normaaliin stressiin kuuluvat esimerkiksi arjen pienet pettymykset, jos lapsi ei saa herkkuja tai haluamaansa tavaraa heti. Ne pitääkin oppia kestämään. Parhaimmillaan hyvä stressi vahvistaa lapsen kykyä luottaa omaan selviytymiseensä ja siihen, että aikuiset ovat valmiita lohduttamaan kun lapsella on paha mieli, lastenpsykiatrian dosentti Seija Sandberg sanoo. Lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat siihen, mikä on hänelle normaalia stressiä. Toinen tyypillinen stressin lähde on ero vanhemmista. Pientenkään lasten kohdalla lyhyistä eroista tuttujen aikuisten hoivassa ei pidä kantaa huolta, jos lapsella on hyvä suhde hoitajiin ja mukavaa tekemistä heidän kanssaan.

Stressin merkkejä

Tilanne on toinen, jos lapsen elämässä on rankkoja tai pitkäkestoisia stressitekijöitä. - Tavallisimmat pahan stressin lähteet ovat perheen hajoaminen, vanhemman uusi liitto, eroon liittyvät riidat, perheväkivalta, vanhempien päihteiden käyttö, riitaisa perheilmapiiri ja vanhemman psyykkiset ongelmat. Koulussa stressiä aiheuttavat koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet, Sandberg listaa. Myös vanhempien asettamat ylenmääräiset paineet ja odotukset koulu- tai harrastussuoritusten suhteen aiheuttavat stressiä. Sandbergin mukaan tyypillisiä pahan stressin oireita ovat univaikeudet, erilaiset kivut ja säryt, vaikeus olla erossa vanhemmista tai vanhemmasta, keskittymisvaikeudet leikissä ja koulussa sekä haluttomuus leikkiä kavereiden kanssa. - Hälytyskellojen pitää soida myös, jos lapsella esiintyy epätavallisia kiukunpuuskia, haluttomuutta mennä kouluun ja oppimisvaikeuksia. Tai jos lapsi vaikuttaa jatkuvasti surulliselta tai masentuneelta eikä jaksa innostua mistään. Pitkäkestoinen stressi voi pahimmillaan johtaa muun muassa masennukseen, itsetuhoiseen käyttäytymiseen, kiusaamiseen, raivareihin, syömishäiriöihin ja kouluvaikeuksiin.

Eroon liiasta stressistä

Aikuiset ovat vastuussa lapsen suojelemiselta stressiltä. Useimmiten pitkäkestoisen stressin lähde on lapsen oma koti. - Tärkeintä on suhteuttaa lapselle asetettavat haasteet lapsen ikään ja kehitystasoon sekä yksilölliseen kestokykyyn. Jos lapsen elämässä on paljon stressitekijöitä, hän kestää lisäpaineita huonommin kuin ikätoverinsa. Sandberg muistuttaa myös, että vanhempien tulee hoitaa keskinäiset erimielisyytensä niin, ettei lapsi joudu ottamaan niistä vastuuta tai edes kuulemaan niitä. Jokainen lapsi tarvitsee ainakin yhden luotetun aikuisen. - Luottoaikuisen kanssa voi jakaa mitkä tahansa huolet ja häneltä saa neuvoja ja tukea. Hänen saatavilla oloonsa pitää voida luottaa. Luottoaikuinen on mieluiten jompikumpi vanhemmista, mutta voi olla myös isovanhempi, muu lähisukulainen tai opettaja, Sandberg sanoo.

Minna Kalajoki, toimittaja

Jaa artikkeli: