Tietoa aikuisille | Positiivisista kokemuksista voimaa oppimiseen

Positiivisista kokemuksista voimaa oppimiseen

positiivisuus tukee oppimista

Mikä vaikutus tunteilla on oppimiseen? Voiko ilon tunne edistää oppimista? Oletko kuullut positiivisesta pedagogiikasta? Positiivisen pedagogiikan tavoitteena on vahvistaa lapsen oppimista, minäkuvan kehittymistä, sosiaalisia suhteita sekä lisätä hyvinvointia yhdessä tekemällä ja toisia kuuntelemalla. Lapsen omien vahvuuksiensa tunnistaminen ja kannustaminen ovat keskeisiä asioita.

Lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, kun hän saa ilmaista itseään ja jakaa kokemuksiaan hänelle tärkeiden ihmisten kanssa. Positiivisilla kokemuksilla, tunteilla ja onnistumisilla on erittäin merkittävä osa lapsen oppimisessa, kasvussa ja kehityksessä. Ne vaikuttavat itsetunnon, identiteetin ja myönteisen minäkuvan kehittymiseen. Positiiviset kokemukset vaikuttavat myös luovuuteen ja vuorovaikutustaitoihin.

Tunnista ja opeta lasta tunnistamaan onnistumisen hetket!

Lapsen on tärkeä oppia tunnistamaan asiat, jotka saavat hänet luottamaan omiin kykyihinsä, innostumaan ja tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja tärkeäksi. Omien vahvuuksien löytäminen ei aina ole helppoa ja aikuisen kannattaa tukea lasta tässä työssä. Aikuisen on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mitkä ovat lapselle tärkeitä kokemuksia, mistä asioista lapsi kertoo ja mistä hän innostuu. Aikuinen voi esittää lisäkysymyksiä tai kertoa omia havaintojaan. Kun lapsi kertoo ”Mä rakensin palikoista näin ison radan autoille. Voitko sä tulla katsomaan sitä?” On kyseessä lapselle tärkeä asia, jonka hän haluaa jakaa vanhemman kanssa. Vanhemman kannustus, kiinnostus ja havainnointi ovat lapselle merkityksellistä. ”Onpas hieno ja korkea rata. Oletpa ollut taitava! Miten rakensit sen, että siitä tulikin noin korkea, eikä se kaadu? Olen huomannut, että tykkäät rakentelusta ja olet hyvä siinä”.

Onnistumiset esille ja vaikka valokuviksi seinälle

Lapsi on aktiivinen ja ilmaisee itseänsä erilaisilla tavoilla, kun hänen on mahdollista näyttää osaamistaan. Yksi toimiva idea on tuoda tunteet, tapahtumat, onnistumiset ja ristiriidatkin näkyväksi esimerkiksi valokuvaamalla, maalaamalla, piirtämällä, muovailemalla tai rakentamalla. Näitä lapsen teoksia voidaan tutkia yhdessä aikuisen, ystävien tai isovanhempien kanssa.

Kun lapsi saa jakaa omia teoksiansa aikuisen kanssa, hän käsittelee samalla tunteitaan ja kokemuksiaan. Lapsen kertoessa esimerkiksi tärkeästä valokuvasta tai piirustuksesta, on aikuisen mahdollista päästä syvemmälle lapsen maailmaan. Yhdessä jakamisesta syntyy iloa, oppimista ja yhteistöllisyyttä. Valmiita teoksia voi laittaa esille kotiin muistuttamaan niistä tärkeistä elämän hetkistä, joita halutaan muistella myöhemmin. “Tässä kuvassa oon oppinut ajamaan ilman apupyöriä!”

Kannusta, ymmärrä ja tue

Pienetkin yhteiset hetken aikuisen kanssa voivat olla todella merkityksellisiä ja kullanarvoisia, jos lapsi kokee silloin itsensä tärkeäksi, hyväksi ja hyväksytyksi. ”Kelpaan sellaisena kuin olen”. Aikuisen on tärkeä antaa tunnustusta lapsen osaamisesta, onnistumisista ja taitojen oppimisesta. Lapsi saa siitä suurta lisävoimaa, halua oppia ja kehittää itseänsä lisää. Etenkin uuden taidon oppiminen on lapselle erityisen tärkeää. Lapsi kuulee mielellään aikuiselta kehuja ja kannustusta onnistumisesta. ”Mä opin tänään uimaan." "Hienoa kuulla, että olet oppinut uimaan. Olet harjoitellut ahkerasti!"

Aina oppiminen ei ole helppoa ja se voi tuntua jopa ylitsepääsemättömältä. Lapsi voi ehkä vältellä harjoittelemista, jos onnistumisen kokemukset puuttuvat, eikä lapsi saa tarpeeksi tukea ja kannustusta aikuiselta. Aikuinen voi tehdä opeteltavia asioita yhdessä lapsen kanssa, tarjota lapselle apukeinoja sekä pilkkoa asioita pienempiin ja yksinkertaisempiin osiin. Minäpystyvyys eli käsitys siitä, että kykenee ja pystyy oppimaan kulloisenkin asian, edistää itse asian oppimista. Vaikeana koettu asia tuntuu vieläkin epämiellyttävämmältä, jos lapsi itse epäilee omia mahdollisuuksiaan selviytyä siitä. Asioiden opettelussa voidaan edetä hitaasti ja varmasti: opitaan ensin yksi asia kerrallaan, hyvin ja toistojen kautta. Tärkeää on, että lapsi voi kokea onnistumisia matkan varrella. Samalla itsetunto ja käsitys omista kyvyistä kehittyvät ja vahvistuvat. Kun lapsi oppii jonkun asian ja kokee onnistuvansa, hän tekee sitä mielellään uudestaan ja uudestaan. Lapsi kertoo myös mielellään opitusta ja auttaa ehkä muitakin erilaisten asioiden oppimisessa.

Aikuinen voi ymmärtää lasta paremmin, kun on läsnä lapsen kokemusmaailmassa. Tehkää yhdessä asioita, joiden parissa lapsi viihtyy, anna hyväksyntää ja onnistumisen kokemuksia. Tällaiset hetket vahvistavat aikuisen ja lapsen välistä suhdetta. Asiat, joiden parissa tämä tapahtuu voivat olla niinkin tavallisia kuin yhdessä leikkiminen, piirtäminen, kalastaminen, pallopelit ja retket. Kannusta ja tue lasta joka päivä!

On hyvä huomioida myös se, että lapset kehittyvät omassa tahdissaan. Jos oppiminen tuntuu erityisen vaikealta, on hyvä keskustella asiasta esimerkiksi opettajan kanssa ja käydä tutkimuksissa.

”Jo kaikesta yksityiselämän kokemuksesta pitäisi oppia, että sinä hetkenä, jolloin ihminen on tosi iloinen, hän on samalla tosi hyvä. Ja myös, kun ilon lyhyt hetki on kadonnut, vaikuttaa se hyvää tekevästi, sovittavasti, lohduttavasti elämän vaivoissa.” - Zacharias Topelius, 1845 Helsingfors Tidningar.
Teksti: Saana Söderlund. Oppi&ilo

Jaa artikkeli: