Tietoa aikuisille | Miten lapsen lukutaito kehittyy?

Miten lapsen lukutaito kehittyy?

Kukin lapsi oppii lukemaan omassa tahdissaan.
Lapsi erottaa äänteet, keksii kirjaimet – ja sitten syttyy se suuri oivallus.

Isä työnsi vasta puolitoistavuotiasta poikaansa rattaissa, kun tämä huomasi hampurilaisravintolan valomainoksen ja ilmoitti kovaan ääneen: Tuolla on M! Lapsen silmä oppii joskus hyvinkin varhain huomaamaan ympäristöstään toistuvia merkkejä ja logoja. Yksittäisten kirjainten tunnistamisesta on vielä pitkä matka lukutaitoon, mutta se on yksi tärkeistä sitä pohjustavista valmiuksista. Monilla lapsilla kiinnostus kirjaimiin syttyy itsestään – tosin harvoin jo puolitoistavuotiaana. Pikkulapsi saattaa kysellä lehdissä, katumainoksissa tai maitopurkin kyljessä näkemistään merkeistä. Hän voi myös tunnistaa tuttuja kirjainjonoja, kuten oman nimensä tai muita usein toistuvia sanoja, vaikkei vielä ymmärtäisikään, miten ne rakentuvat. Toinen tärkeä lukuvalmius on fonologinen tietoisuus: taju siitä, että sanat koostuvat paloista, pienistä äänteistä. Tämä ymmärrys alkaa kehittyä kolmen vuoden iässä. Yleinen kielen kehitys ja sanavaraston karttuminen taas ovat tärkeitä, jotta luetut tekstit avautuvat.

Merkit ja äänteet yhteen
Kun lapsi on oppinut kirjainten nimet ja äänteet, hänen tarvitsee vielä yhdistää merkki ja ääni toisiinsa ja oppia liu’uttamaan niitä yhteen. Taito on hiukan kuin polkupyörällä ajo – siihen tarvitaan oma oivallus. Usein se oivallus syttyy itsestään. Yhtenä päivänä lapsi vain äkkiä toteaa auton takapenkiltä: Äiti, tuossa lukee STOP. Milloin lukeminen sitten pitäisi oppia? Vaihtelu on hyvin suurta: ekaluokan alkaessa jotkut lapsista ovat saattaneet lukea jo kokonaisia kirjoja, kun toiset vasta opettelevat kirjaimia. Pieni osa lapsista oppii lukemaan viisivuotiaana, harvat poikkeukset jo nelivuotiaana. Noin 40 prosenttia oppii lukemaan esikoulussa ja monet koulussa ensimmäisen luokan syksyllä. Vaikka ekan luokan lopulla lukeminen olisi vielä alkutekijöissään, lapsi voi kehittyä ihan normaalin sujuvaksi lukijaksi. Joskus kirjainten oppimisen ja niiden yhdistämisen välissä voi kulua paljonkin aikaa. Vaikka lapsi hallitsisi aakkoset jo nelivuotiaana, sanat voivat hyvin avautua vasta koulussa. Lukemisen automatisoituminen ja kehittyminen sujuvaksi kestää sekin. Monet oppivat kyllä nopealla tahdilla sujuviksi lukijoiksi sen jälkeen, kun oivallus on syntynyt. Mutta aina niin ei käy. Toisilla se kestää ja vaatii enemmän toistoja. Lukemisen sujuvoituminen on hermostollinen prosessi: päässä on kuin pieniä polkuja, joita täytyy käyttää niin kauan, että niistä tulee valtatie.

Äiti, mitä minä kirjoitin?

Osalla lapsista kirjoitustaito saattaa kehittyä ennen lukutaitoa. Esikouluikäinen voi raapustaa omiin tarinoihinsa kokonaisia lauseita tikkukirjaimin. Lukeminen sen sijaan saattaa alkaa sujua kunnolla vasta ekaluokan keväällä. Maltti ei välttämättä riitä vähänkään pidempiin sanoihin, saati lauseisiin. Lapsella voi olla hyvin hallussa merkin ja äänteen yhteys, ja kun hänellä on riittävästi aikaa, hän pystyy tuottamaan jo oikein kirjoitettuja sanoja, vaikka olisikin vielä aloitteleva lukija. Lukiessa kirjaimet täytyy kuitenkin yhdistää sanoiksi paljon nopeammalla tahdilla. Kirjainmerkkien piirtely on joka tapauksessa hyvää puuhaa oppimisen kannalta. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on todettu, että kirjainten jäljentäminen käsin paperille aktivoi päiväkoti-ikäisten lasten aivoissa lukutaidon kannalta tärkeitä osia. Tietokoneella kirjoitettaessa samaa vaikutusta ei ollut.

Vanhempi ei ole opettaja

Vanhemmat tukevat lapsen lukuintoa ja sanavaraston kehittymistä parhaiten keskustelemalla ja lukemalla paljon lapsen kanssa. Varsinainen lukunopeuteen ja -sujuvuuteen vaikuttaminen on kuitenkin vaikeaa, eikä hoputtamisesta ole juurikaan hyötyä. Jos eskarivaiheessa näyttää siltä, etteivät kirjaimet ole vielä tulleet tutuiksi tai alkaneet edes kiinnostaa, niiden oppimista voi hienovaraisesti tukea. Lapsen motivaation suojelemiseksi on kuitenkin hyvä olla tarkka siinä, että touhu pysyy mukavana. On vaikea takoa lapsen päähän sellaista asiaa, joka tätä ei yhtään kiinnosta. Kun kiinnostus tulee ja lapsi tarttuu asiaan, se tulee usein nopeasti tutuksi. Vanhemman tehtävänä onkin ennen kaikkea kannustaa ja ymmärtää. Tärkeintä on pitää vanhemman ja lapsen suhde hyvänä eikä lähteä liikaa kotona prässäämään – varsinkin kun meillä koulu tekee hirveän hienoa työtä.

Lukekaa ja pelatkaa

Yhdessä lukeminen sen sijaan kannattaa aina. Sitä kautta lapsille välittyy tarinoiden maailma ja kiinnostus kirjoihin. Monet oppimispelit sekä digilaitteisiin saatavat sana- ja kirjainpelit voivat myös olla lapselle mieluisaa puuhaa. Oppimispelejäkään ei tarvitse tyrkyttää – tärkeintä on, että ne ovat lapsesta hauskoja ja innostavia. Nykyvanhemmat ovat usein turhankin huolissaan siitä, oppiiko lapsi erilaiset taidot riittävän varhain. Lapsia verrataan hanakasti toisiin. Toisaalta varhain oppimistakaan ei tarvitse pelätä. Vanhemmasta voi ymmärrettävästi tuntua siltä, ettei lapsen tarvitsisi liian pienenä päästä sisään lööppien maailmaan, mutta koulun penkillä tylsistymisestä ei ole syytä kantaa huolta. Varhais- ja alkuopetus on meillä hyvin eriytettyä, sillä taitotasot ovat joka tapauksessa kouluun tultaessa niin erilaiset. Melkein aina lapset jaetaan ainakin kahteen ryhmään, ja lisäksi on saatavilla tuki- ja erityisopetusta.

Entä jos ei suju?

Lukivaikeudet ovat vahvasti perinnöllisiä: vaikeuksien tiedetään esiintyvän perheittäin ja suvuittain. Jyväskylän yliopiston Lapsen kielen kehitys -projektissa on havaittu, että jo vastasyntyneiden aivoissa on eroja kielellisten ärsykkeiden prosessoinnissa. – Jos vanhemmalla tai molemmilla vanhemmilla on lukivaikeuksia, niitä voi siis olla myös lapsella, vaikka kuinka käytäisiin kirjastossa tai luettaisiin paljon. Se ei silloin ole kiinni siitä, etteivätkö vanhemmat tekisi töitä lapsen oppimisen eteen. Oppimisvaikeuksiin kannattaa hakea tukea. Jos helppojenkin sanojen lukeminen tuottaa kiukkua ja kyyneliä vielä toisella luokalla, on hyvä keskustella opettajan kanssa siitä, miten lasta voisi parhaiten auttaa. Tärkeintä on, ettei aikuinen hermostu hitaasti oppivaan lapseen. Jokainen lapsi tarvitsee kotona tunteen hyväksytyksi tulemisesta, riittävästi leikkiä ja lepoa, iloisen ja kannustavan ilmapiirin ja kehuja siitä, missä on hyvä.

Anna Tommola
Asiantuntijana tutkija Minna Torppa Jyväskylän yliopistosta.

Kirjainten ja alkuäänteiden tunnistamisen harjoittelemiseen löytyy Oppi&ilolta mm. Ensimmäiset kirjaimet -puuhakirja ja Kirjainkivaa -puuhakortit.
Kirjainruletti-peli taas on eriomaisen hauska oppimispeli, jossa luku- ja kirjoitustaito karttuvat kuin vahingossa.

Jaa artikkeli: