Tietoa aikuisille | Kahdeksan vinkkiä ekaluokkalaisen vanhemmalle.

Kahdeksan vinkkiä ekaluokkalaisen vanhemmalle.

Koulun alkamiseen voi valmistautua yhdessä lapsen kanssa
Meillä mennään kouluun!

  1. Tue käytännön taidoissa.
    Eskarissa opetellaan vuoden verran koulussa tärkeitä taitoja, ja ne ovatkin pienillä koululaisilla yleensä hyvin hallussa. Olisiko näissä vielä harjoiteltavaa? Laitan tavarani paikoilleen. Osaan tehdä solmuja. Pesen kädet wc-käynnin jälkeen. Laitan takin vetoketjun kiinni. Maistelen uusia makuja. Odotan vuoroani. Kestän häviön. Olen tottunut käyttämään kynää ja saksia. Kengännauhojakin voi opetella solmimaan, mutta tarralenkkarit saattavat olla kätevämmät välitunnille kirmatessa.
  2. Opasta omaan vastuuseen.
    Ensimmäisten kouluvuosien tavoitteena on, että lapsi oppii huolehtimaan koulunkäynnistä ja omista tavaroistaan. Ekaluokkalainen vasta harjoittelee vastuunkantoa. Repun pakkaamiseen ja läksyjen tekoon tarvitaan vanhemman tukea. Ekaluokkalaiselle kello on usein vielä vieras ja aikakäsitys on erilainen kuin aikuisella. Pikkuhiljaa lapsi oppii rytmittämään esimerkiksi aamutoimia.
  3. Kannusta kaveriasioissa.
    Lukemaan ja laskemaan oppii aikanaan, mutta elämän jokaisena päivänä harjoitellaan toisten ihmisten kanssa olemista. Ekaluokkalaisen kanssa kannattaa jutella kaveritaidoista. Parhaan kaverin kanssa saa viihtyä, mutta välillä on hyvä puuhata isommallakin porukalla. Useimmissa luokissa on sääntö, että leikkiin otetaan mukaan kaikki halukkaat.
  4. Pidä linja auki opettajaan.
    Oma opettaja on lapselle tärkeä aikuinen. Ekaluokkalaisella on turvallinen olo, kun hän kokee, että opettaja ja vanhemmat ovat yhdessä olemassa häntä varten. Vanhemman kannattaa olla yhteydessä kouluun matalalla kynnyksellä kaikenlaisissa asioissa, mutta muistaa samalla, että opettaja huolehtii parinkymmenen lapsen asioista. Hän ei aina ehdi tarkastamaan, onko paita housunkauluksessa välitunnille mennessä tai maitolasi juotu tyhjäksi ruokalassa. Opettaja haluaa tietää, kun lapsen elämässä tapahtuu jotakin hänelle merkittävää. Aikuiselle lemmikkihamsterin kuolema ei ehkä ole suuri kriisi, mutta lapselle se saattaa olla sitä. On hyvä, että sekä kotona että koulussa tiedetään, mitä lapselle kuuluu.
  5. Sanoita jännitys.
    Koulunaloitus jännittää ainakin hitusen jokaista lasta. Kun tunteen sanoittaa yhdessä lapsen kanssa, se ei enää tunnu niin pakahduttavalta. Jännittäjää auttaa, kun asioihin saa tutustua rauhassa etukäteen. Koulumatkaa voi kulkea yhdessä jo ennen koulun alkua ja koulun pihalla voi käydä keinumassa ja potkimassa palloa pitkin kesää.
  6. Kiinnostu koulupäivästä.
    Mikä oli hauskin hetki koulussa tänään? Mitä leikitte välitunnilla? Piditkö päivän ruuasta? Lapselle on tärkeää, että hän saa kertoa koulupäivänsä kuulumisia. Vanhemman kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan lisää myös lapsen intoa: koulu on tärkeä juttu! Toisin kuin päiväkodissa, vanhempi ei tapaa opettajaa päivittäin. Siksi on hyvä etsiä sopivia kysymyksiä, joiden avulla lapsi kertoo päivästään.
  7. Opeta armeliaisuutta.
    Pieni koululainen on iässä, jossa hän jatkuvasti vertailee taitojaan muihin. Jos vierustoveri osaa jo lukea, lapsesta saattaa tuntua, että hän on luokalla ainoa, joka vielä tapailee tavuja. Vanhemman tuella lapsi voi ymmärtää, että jokainen oppii omassa tahdissaan, ja koulu-uran aikana kaikille tulee vastaan haasteita ja hankaluuksia. Itsensä hyväksyminen on tärkeä taito. Sinä riität ja kelpaat, lapsi haluaa kuulla. Omia oppimismuistojaan voi kertoa lapselle, mutta valmista identiteettiä ei kannata tarjoilla: jos mielesi tekee lohduttaa sanomalla ”En minäkään koskaan matematiikkaa osannut, se on meillä suvussa”, sano mieluummin ”Minullekin laskut olivat välillä hankalia, mutta kyllä minä opin, kun tarpeeksi harjoittelin.”
  8. Vaali leikkiä.
    Ekaluokkalainen elää suurta elämänmuutosta. Kouluun meno on hyppy astetta itsenäisempään elämään, jossa lapselta odotetaan vastuunkantoa. Koulutulokas on kuitenkin vielä pieni. Hän on leikkivä lapsi, vanhempien kainaloinen. Anna lapselle aikaa ja mahdollisuus siihen.

  9. Juttua varten on haastateltu alkuopetukseen erikoistunutta luokanopettaja Anna Huovista.

    Jaa artikkeli: