Kielitaito tarttuu lapseen


Moni valistunut vanhempi pohtii, kuinka lapsen vieraiden kielten oppimista voisi tukea. Pelkällä suomella kun ei nykymaailmassa pitkälle pötkitä. Laittaisinko lapseni kielikylpypäiväkotiin tai vieraskieliseen kouluun? Tai alkaisinko puhua hänelle itse hyvin osaamaani kieltä?

"Kielten oppimisessa oleellista on motivaatio ja tavoitteet. Lapset omaksuvat kieliä leikiten, kunhan siihen on tilaisuus ja tarve", kaksi- ja monikielisyyttä tutkinut filosofian tohtori Sirje Hassinen vakuuttaa. Kaksi- tai monikielisyys on maailmalla itse asiassa yleisempää kuin yksikielisyys. Lapsella on kielenoppimiseen synnynnäinen taipumus, ja normaalisti kehittynyt lapsi omaksuu helposti ympäristössään puhutut kielet. Lapsuudessa oppiminen on helpompaa, koska lapsella ei ole vielä paljon muita tehtäviä. Hän on myös avoin ja uskaltaa kokeilla, luo helposti kommunikaatiotilanteita ja oppii leikin kautta.

Otollisia ajankohtia on useita

Mikäli perheessä on siihen mahdollisuus, otollisin ajankohta kielen omaksumiselle on noin puolen vuoden iässä, jolloin vauvan huomiokyky tarkentuu hänelle puhuttuun kieleen. Tutkimusten mukaan lapsi tutustuu äidinkielensä rytmiin jo sikiövaiheessa. Toinen merkkipaalu on noin neljän vuoden ikä, jolloin lapsen äidinkielen taito on kehittynyt lähes aikuisen tasolle. Mikäli lapsi altistuu vieraalle kielelle tätä ennen, esimerkiksi päiväkodissa, hän voi helposti kehittyä kaksikieliseksi ja omaksua äidinkielisten puhujien ääntämyksen. Mutta myöhemminkin ehtii. Kolmas herkkyyskausi on 7-12 -vuoden iässä, jolloin kouluissa aloitetaankin vieraan kielen opetus. Motivoitunut oppija oppii myös aikuisiällä, tosin ääntämyksestä joutuu ehkä vähän tinkimään. "Kielitaito ei ole vain puhumista tai kirjoittamista, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa. Kaksikieliseksi voi kasvaa, vaikka aloittaisi kielen opiskelun 12-vuotiaana tai vasta aikuisena, kunhan motivaatio on kohdallaan. Kielitaidon voi yhtä hyvin menettää, jos kieltä ei käytä", Hassinen muistuttaa. Kielet eivät syö toisiaan, vaan yhden kielen oppiminen edesauttaa myöhempiä kieliopintoja. Esimerkiksi kaksikielisten lasten on todettu oppivan muita kieliä ikätovereitaan vaivattomammin. "Monikieliset lapset ovat tutkimusten mukaan myös muita suvaitsevaisempia. Analyyttinen ajattelu kehittyy varhain, ja he ovat usein lahjakkaita kieliopissa. Tosin sujuvasti puhuvat lapset eivät aina vaivaudu opiskelemaan kielioppia, mikä näkyy tietysti arvosanoissa", Hassinen huomauttaa.

Vanhempien tuella kohti vieraita kieliä

Hassinen korostaa vanhempien suhtautumisen ja asenteiden merkitystä. Lapsi on herkkä itseensä kohdistuvalle palautteelle, ja kaksinaamaista palautetta tyyliin ”hienoa, että puhut ranskaa mutta äännät sitä vähän kummallisesti”, pitäisikin varoa. "Lasten kielellisille kokeiluille ei pidä nauraa. Lapsi leikkii kielellä mielellään, ja tähän pitäisi kannustaa. Aikuinen voi hyvin heittäytyä hassutteluun mukaan", Hassinen suosittelee. Koti on erinomainen paikka antaa virikkeitä kielistä, joita lapsen toivoisi oppivan. Monet lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita kielistä ja kulttuureista, ja vieraskieliset ohjelmat, pelit ja kirjat kiinnostavat. Lapselle ei kuitenkaan kannata itse puhua vierasta kieltä, vaikka sitä hyvin osaisikin. "Lapsi häkeltyy, jos vanhempi yhtäkkiä vaihtaa kieltä. Totta kai koulutöissä autetaan ja matkoilla puhutaan vieraita kieliä, mutta vieras kieli kannattaa jättää sille varattuun paikkaan ja tilanteeseen. Leikin varjolla vieraan kielen puhuminen on kuitenkin luontevaa, esimerkiksi nalle voi hyvin puhua välillä englantia", Hassinen vinkkaa.

Minna Kalajoki, toimittaja

Jaa artikkeli: