Kirjailija Kjell Westö tiivisti Yhteishyvä-lehden kolumnissa (12/2008) yhteen lauseeseen sen, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta voisimme paremmin. " Meidän on opittava välittämään toisistamme, muuta tietä ei ole", Westö kirjoitti. Mutta miten ja missä välittämistä opitaan? Voiko sitä opettaa lapselle? Välittäminen tarkoittaa sitä, että olemme toistemme ystäviä ja huolehdimme toisistamme. Välittäminen edellyttää myös, että pidämme toista ihmistä välittämisen arvoisena. On kyse toisaalta asenteista, toisaalta sosiaalisista taidoista. Molempia lapsi oppii vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa ja aikuisia matkimalla. Lapsi tarvitsee yhteisönKiireinen elämäntahti on johtanut siihen, että unohdamme kertoa toisillemme, mitä meille kuuluu. Perheenjäsenetkin saattavat elää enemmän rinnakkain, omia projekteja toteuttaen, kuin aidosti yhteistä arkea. Sitä juuri lapsi kuitenkin kaipaa. Lapsi haluaa tietää, mitä perheessä tapahtuu, ja kertoa oman mielipiteensä asioista. Asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen viestittää lapselle, että hän on tärkeä ja rohkaisee yhteyteen toisten kanssa. Paha mieli ei tule siitä, että vanhempi myöhästyy lapsensa joulujuhlasta, vaan siitä, että lapsi ei tiedä, että vanhempi tulee myöhästymään. Kun pulmasta puhutaan yhdessä, siihen voidaan keksiä ratkaisu. Lisäksi asian miettiminen yhdessä kertoo lapselle sen, että kyse ei ole aikuisen välinpitämättömyydestä. Yhteispeliin kuuluu se, että kaikki saavat oman osansa yhteisistä resursseista, oli sitten kyse ajasta, rahasta tai tavarasta. Hyvä mieli auttamisestaLapset ovat syntyjään itsekeskeisiä. Toisten huomioon ottaminen, välittäminen ja auttaminen opitaan iän ja kokemusten myötä. Kun lähellä oleva aikuinen suhtautuu toisiin ihmisiin huolehtivasti ja arvostavasti, myös lapsi oppii arvostamaan muita ja antamaan apua. Lapsikin osaa silittää sairaan sisaruksen poskea tai kantaa tämän kainaloon pehmolelun lohduksi. Välittämisestä Heti Hätiin -kirjassaHeti Hätiin -kirjassa herra Jansson saapuu ensimmäisenä auttamaan Summanmutikan Mummoa sadonkorjuussa. Pian Kustaa saa mukaansa Yrren ja Pynnösen ja viimeisenä laiturin nokasta myös sisarukset Lellin ja Pällin. Kun aikuiset näyttävät mallia, lapset seuraavat perässä. Talkoissa lapset löytävät erilaisia rooleja, jokainen auttaa omalla tavallaan. Pynnönen aloittaa perunoiden keräämisestä ja nikkaroi seuraavaksi pirtelökoneen. Lelli ja Pälli taas antavat talkoille vauhtia esityksellään. Oma osansa on myös ujolla siilillä. Ja kuin huomaamatta yhteisistä talkoista on muodostunut iloinen juhla ja kaikilla on hyvä mieli. Niin lapset oppivat käytännössä vanhan viisauden "antaessaan saa". Riitta KittiläSosiaali- ja terveysalan asiantuntijaLähteetPuheenjohtaja Seija Sihvola, Lasten terveysfoorumi: Hyvän tekeminen lisää hyvinvointia. Vieraskynäkirjoitus Helsingin Sanomat 1.12.2008 Ylitarkastaja Elina Nivala, Lapsiasiainvaltuutetun toimisto: Lasten kokonaisvaltainen osallistuminen. Puheenvuoro Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa -seminaarissa 5.3.2009 Helsingin Säätytalolla.
KOMMENTITEi kommentteja. |
Artikkelit
Uusimmat artikkelit
Seurapelit ovat pop
Arkisto
Tekijät ja persoonat
Minna Kunttu |











